Toni Saarinen

Myyttejä, kummaa, maailmanlopun tunnelmia

Arkistosta: “Mä lopetan sit, ku aski maksaa yli kolme markkaa” – Z-Salamapartion temporaalisen position määrittäminen diegeettisen tiedon perusteella (2018)

Uudelleenjulkaisen blogissa tämän merkittävän varhaisen tutkimukseni, joka ilmestyi aiemmin Facebook-noten muodossa ja on siten vaarassa kadota, mikäli Zuckerbergin kone joskus luhistuu itsensä sisään. Päivitin samalla lähdeviitteiden linkit ajantasaisiksi. Koska ajastahan tässä on kyse.

Johdanto

Tässä tutkimuksessa kysyn: “Kuinka tarkasti Studio Julmahuvissa esitetyn Z-Salamapartion tapahtumahetken voi ajoittaa?” sekä, “mikä aika on siis kyseessä?”

Z-Salamapartiohan sijoittuu tietenkin ihanalle 70-luvulle, minkä todistaa jo Mats toisen jakson autokohtauksessa moittiessaan Rauskia elostelevasta elämäntavasta: “Tuu pois sieltä vapaalta 60-luvulta, nyt eletään 70-lukuu!” Hän on aivan liian jämpti hahmo kyseenalaistettavaksi näin perustavanlaatuisessa asiassa.

Mutta vuosikymmenen alkua, keskivaihetta vai loppua? Onko Matsin ja Rauskin seikkailulle hippien, stallarien, kommarien, revarien ja muiden hihhulien keskuudessa osoitettavissa tarkka ajankohta? Verkosta tai Julmahuvin oheismateriaalista ei löytynyt välitöntä vastausta. Sarjassa mainitaan kuitenkin niin monia 70-luvulle ominaisia kulttuurituotteita, että niiden perusteella voi tehdä joitakin johtopäätöksiä.

Tässä tutkimuksessa ei oteta huomioon mahdollisuutta, että Julmahuvi-ryhmä olisi vahingossa tai tahallaan sijoittanut kertomukseen anakronismeja eli ajallisia virheitä. Kaikkea materiaalia käsitellään vakavasti otettavana todistusaineistona kuitenkin huomioiden tiettyjen hahmojen, kuten hippien, epäluotettavuus.

Kun ihminen katsoo vain ylös – Don’t Look Up ja epäonnistumisen metaforat

Seuraava kirjoitus sisältää tietenkin spoilereita.

Netflixin tuorein hittielokuva Don’t Look Up (2021) on kiehtova tapaus sekä sisällöltään että sitä ympäröivän keskustelun osalta. Poliittinen satiiri maahan iskevästä komeetasta on herättänyt sekä brutaalia arvostelua että sielukkaita puolustuspuheita. Karkeasti jakolinjat ovat seuraavat: elokuvakriitikot ja useat ”vakavat harrastajat” vihaavat tai ainakin kritisoivat rankasti Adam McKayn ja David Sirotan apokalyptista huumorielokuvaa; tutkijat, tieteentekijät ja poliittiset kommentaattorit (varsinkin vasemmalla) sekä tekijät itse väittävät kriitikoiden käsittävän kaiken väärin ja juhlistavat Don’t Look Upin kantaaottavuutta.

Maailmanlopun kertomusten tutkijana ja elokuvistakin kirjoittavana kriitikkona seison siis sopivasti keskellä risteystä, jossa yhteentörmäys tapahtuu. Tämä lienee sopiva asema, josta käsin suututtaa kiistan molemmat osapuolet!

Tässä kirjoituksessa käyn ensin läpi väitteitä aiheen tiimoilta ja esitän sitten näkemykseni siitä, miksi Don’t Look Up epäonnistuu perinpohjaisella tavalla ja miksi se on minusta niin kiehtovaa. Elokuvan teknisten osa-alueiden arviointi perinteiseen kriitikkotyyliin ei puolestaan tunnu kovin hedelmällistä – vain se, mistä elokuva epäsuorasti kertoo, ja mitä se vilpittömästi paljastaa itsestään ja valtavirtatarinoiden muotista.

Toisena kulkutautivuonna tapahtunutta

Aika koota vuoden 2021 tapahtumat ja oleelliset julkaisut yhdelle sivulle!

Tutkimus

  • Tulin haastatelluksi vuoden mittaan useampaankin lehteen:
    • Karjalaisen ilahduttavan monipuolinen maailmanloppuartikkeli on valitettavasti vain tilaajille.
    • Tampereen ylioppilaslehti Visiirin salaliittoteoria-artikkeli sen sijaan on avoin kaikille, kuten myös…
    • …Ytimessä ilmestynyt “Lohduttavat myytit” -kirjoitus.
    • Vita nuovassa puolestaan juttelin Jaakko Anttilan kanssa maailmanlopusta ja sen suhteesta fiktioon.
    • Ja tähän YLEn artikkeliin kerroin näkemyksiäni Matrixin perinnöstä uuden osan ilmestymisen alla.
  • Vierailin Johanna Vehkoon salaliittoteemaisen Valheenpaljastaja-podcastin toisessa jaksossa, joka käsitteli nimenomaan suomalaisia salaliittoteorioita.
  • Kirjoitin Skeptikko-lehden numeroon 2/2021 artikkelin QAnonista ja sen eri puolista (ei luettavissa verkossa). Tämä toiminee pohjana huomattavasti laajemmalle QAnon-aiheiselle kirjoitukselle, jota pyrin edistämään tänä vuonna.
  • Kirjoitin Antroblogiin artikkelin internetin yhteisöllisesti kauhukerronnasta, ns. creepypastasta.
  • Vertaisarvioitu artikkelini Salaliittomyytin synkkä maailma: Pinnan ja syvätason vuorovaikutuksesta siirtyi open accessiksi, joten täältä sen nyt sitten saa. (“Pääsy asiakirjaan” sivun oikeassa reunassa.)
  • Helsingin yliopisto listasi salaliittoteorioiden tutkijoita, joten olenhan siellä minäkin.
  • Blogiin lisäsin lähinnä kirja-arvion Pohjoismaisia salaliittoteorioita käsittelevästä julkaisusta “Conspiracy Theories and the Nordic Countries” (2020).

Kaunokirjallisuus

Uusia julkaisuja ei tullut, vaikka vuoden mittaan muutamat kaunokirjalliset projektit ovat kyllä eläneet railakasta elämää – suurin uutinen tällä saralla oli se, että liityin toukokuussa Osuuskumma-kustannuksen riveihin. Täten minua saattaa nähdä jatkossakin Osuuskumman tiskin takana esimerkiksi Kirjamessujen aikaan, ja muutenkin taustapiruilen joissakin Osuuskumman tulevissa julkaisuissa. Seuratkaa kustantamoa vaikka FB:ssä!

Ja vielä valikoitu annos kulttuurikritiikkiä!

Lisäksi vuosi täyttyi viimeistelyä ja julkaisua odottavista tieteellisistä artikkeleista, konferenssiesiintymisistä (muutama jopa fyysisesti läsnäollen) ja suurista suunnitelmista. Sekä ihmisistä, kirjoista ja kovin monista elokuvista. Uskoni normaalin paluuseen ei ole järin suuri, mutta oma normaalini taitaa jatkua samansuuntaisena kulkutaudin kolmantena vuonna.

Kirjakommentaari: Conspiracy Theories and the Nordic Countries (2020)

Anastasiya Astapova, Eirikur Bergmann, Asbjørn Dyrendal, Annika Rabo, Kasper Grotle Rasmussen, Hulda Thórisdóttir, Andreas Önnerfors. Routledge 2020.

Comparative Analysis of Conspiracy Theories in Europe (COMPACT) -verkosto julkaisi tiettävästi ensimmäisen tutkimuksen salaliittoteoreettisuudesta Pohjoismaissa. Kuten verkoston nimestä käy ilmi, tutkimus keskittyy ensisijaisesti vertailevaan analyysiin maiden välillä.

Alkuvuoden 2021 hermeettinen koontipäivitys

Seuraavanlaista on ilmestynyt sitten lokakuun lopun:

Tutkimus

Fiktio

  • Joulukuussa ilmestyneessä verkkolehti Varjorikko 2/2020:ssa julkaistiin myyttisdokumentaristinen novellini Pyro-ornitologian haasteet. Kolmen näytöksen novelli elämästä, kuolemasta ja elämästä, myyttisistä maailmoista ja televisiotuotannon kiemuroista – tulilintubongareille, hyväsydämisille tutkimusmatkaajille, elonkehän kuolevaisille.

Päätoimittajan viimeinen henkäisy

  • Toimin kolme vuotta Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien lehden Kosmoskynän päätoimittajana. Viimeinen lehteni, Kosmoskynä 2/2020, käsittelee tutkimusteni, ajatusteni ja fiktioni ydinaluetta, kaikkien kiinnostusteni risteyskohtaa: sitä mikä on kummaa, ja miten tämä tiivistyy ns. outouden aikana, kun tiedostamme vallitsen ekokatastrofin. Lehdessä käsittelin itse kahta aihetta: muutaman vuoden takaisen Annihilation-elokuvan epäsuhtaisuutta Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogiaan verrattuna, sekä sitä, miten (uus)kummaa fiktiota voisi tulkita myyttiseksi trickster-hahmoksi. Ainakin jälkimmäisen kirjoituksen julkaisen jonain päivänä verkossa, mahdollisesti tällä sivulla.

 

Ilmestynyttä: HALOO? “Mun netissä on jotain kummaa…” ja muita häiriöitä etäyhteyksissä

Spekulatiivisen fiktion saralla kuuluu seuraavaa: minä, Essi Mäkelä ja Reetta Vuokko-Syrjänen toimitimme elektronisessa muodossa julkaistun pienantologian nimeltä HALOO? “Mun netissä on jotain kummaa…” ja muita häiriöitä etäyhteyksissä, jonka Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry julkaisi (muoto EPUB) ja jota se myy verkkokaupassaan kolmella eurolla. Tulot käytetään kirjoittajien hyvinvointitapahtumaan joskus sitten, kun etäyhteydet eivät enää aiheuta näin merkittävästi pahoinvointia! Tukekaa!

Mukana 18 lyhyttä kertomusta etäyhteyksien ja virtuaaliympäristöjen vaaroista. Näistä kaksi on omiani: TELEAUTOSCOPIA kertoo verkkokokouksesta, jossa oma persoona jakautuu (jälleen?). JÄÄHYVÄISET VIRTUAALISELLE kuvaa maailmaa etäyhteysaikojen jälkeen: mutta onko mikään ennallaan? Alla lisätietoja ja Kaj Syrjäsen piirtämä äärimmäisen asiallinen kansi!

Uushenkisen salaliittomyytin rakentumisesta

Kirjoitus perustuu Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä syyskuussa 2020 pitämääni esitelmään. Alku ja loppu on kuitenkin kirjoitettu (paljon) pidemmiksi ja hindumyyttien appropriaation osaa lyhennetty huomattavasti. Oleelliset lähteet lopussa.

 

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, lähestyn niin kutsuttuja salaliittoteorioita myyttisinä kertomuksina, mikä tarkoittaa sitä, että niissä kuvitteelliset, kokemukselliset, historialliset, tieteelliset ja populaarikulttuurista ammentavat osat yhdistyvät kokonaiseksi maailmankatsomukseksi. Enemmän tai vähemmän löyhä yhteisö jakaa tämän monitasoisen maailmankatsomuksen, mutta sitä sanallistavat kertomukset ovat aina hieman erilaisia – rajoiltaan häilyviä, ajan mukana muuttuvia, kulttuurisia vaikutteita kaikkialta ottavia. Tämä johtaa myös yhteisöjen hajaannukseen esimerkiksi uskonnollisten vakaumusten perusteella. Yleensä näitä kertomuksia ovat tuottaneet (osana pitkäikäistä salaliittokulttuuria) tunnetut salaliittoaktivistit, mutta niitä kannattavat ja vahvistavat jatkuvasti myös monet passiivisemmat jäsenet, joita voisi kutsua perinteenkannattajiksi.

”Salaliittoteoriat” (termin kritiikistä täällä) ovat kertomuksia, jotka selittävän alun, vaikuttavan lopun ja niiden väliin sijoittuvan relevantin muutoksen avulla välittävät eteenpäin syvällisiä merkityksiä. Nämä merkitykset käsittelevät muun muassa ihmisen ja maailman välistä suhdetta, yhteiskunnan järjestäytymistä, pahuuden ongelmaa sekä historian syitä ja seurauksia. Ne ovat tyypillisiä myyttiaihioita.

Salaliittokulttuurissa eri osapuolten ajatukset ja kertomukset ovat vahvasti toisiinsa sidottuja mutta hieman paradoksaalisesti myös epävakaassa suhteessa: tämä perustuu pitkälti siihen, että vaikka aktivistien ja yhteisöjen näkemykset voivatkin erota yksityiskohtien tasolla toisistaan, monet lähtöoletukset ”ylemmällä tasolla” yhdistävät kaikkia. Lisäksi salaliittomyytit imevät lähes rajatta vaikutteita sekä toisistaan että ajatusmaailman ulkopuolelta. Mikä tahansa käyttökelpoinen otetaan käyttöön. Claude Lévi-Straussin käsite bricolage kuvaa kertomusten syntyä hyvin, tosin nyky-yhteiskunnassa tällainen yhtenäisen maailmankuvan rakennus ei vaadi enää yhtä konkreettisia rakennuspalikoita välittömästä lähiympäristöstä.

Joka tapauksessa salaliittomyyteistä on syytä ymmärtää rajojen häilyvyys, tietynlainen väliaikaisuus (yksityiskohtien on mahdollista muuttua tilanteen eläessä, ja tilanne on käynnissä aina) sekä eri osien uusiokäytön välttämättömyys. Kertomusten jaottelu kategorioihin on hankalaa. Uushenkisyyden tematiikka muodostaa kuitenkin yhden melko selkeän kokonaisuuden.

Uutta/tulevaa syyskuun 2020 lopussa

Kootusti hieman tulevaisuutta ja menneisyyttä niille, joita kiinnostaa pysyä kärryllä tekemisistäni!

Tulevaa

8.10. kello 17–19 osallistun Avoimen yliopiston syksyn Studia Generalia -sarjaan ”Mi­ten pan­de­miat muut­ta­vat maa­il­maa?”. Viraalit uskomukset -otsakkeen alla esitetään seuraavat kolme luentoa, ja itse aloitan:

Toni Saarinen (folkloristiikka): Sitkeä ja mukautuva salaliittokulttuuri
Jukka Häkkinen (psykologia): Salaliittojen psykologinen tausta
Katja Valaskivi (uskontotiede, mediatutkimus): Viraali-ilmiöt ja mediaympäristöhygienia

Luennot streamataan tätä kautta, ja lopussa käydään livekeskustelua. Puheenjohtajana Samuli Siltanen. Luentosarjan tallenteet jäävät verkkoon, joten nämä voi katsella myöhemminkin – linkki esitelmiin ja keskusteluun täällä. Facebook-tapahtuma täällä näin.

Lokakuun alussa ilmestyy Kalevalaseuran 99. vuosikirja nimeltään Tuolla puolen, siellä jossain — Käsityksiä kuvitelluista maailmoista (toim. Petja Kauppi ja Ulla Piela). Mukana vertaisarvioitu artikkelini ”Salaliittomyytin synkkä maailma. Pinnan ja syvätason vuorovaikutuksesta” – ensimmäinen varsinainen julkaisu aiheesta sitten graduni. Kirja on jo myynnissä SKS:n verkkokaupassa.

Artikkelin sisällöstä lisää myöhemmin tällä alustalla. Kirjan julkistaminen tapahtuu osana Kalevalaseuran etäkekriä 30.10.–1.11. Huomatkaa tuon viikonlopun seminaaritarjous, jolla kirjan saa 40% alennuksella – tai siis oikeastaan kaikki SKS:n kirjat saa! Kippis!

◆ Loppuvuodesta ilmestyy myös vielä ainakin NEFA-Helsingin lehti Napakaira, johon kirjoitin artikkelin raunioiden merkityksestä antroposeenin aikaan, sekä päätoimittamani Kosmoskynä 2/2020, joka käsittelee uuskummaa ja ekologista spefiä mitä oudoimmin. Monta muutakin jännittävää rautaa tulessa, mutta niistä vielä hetken hyssyttelyä!

Mennyttä

Tiedelehti Hybriksen numerossa 2/2020 artikkelini ”First Reformed -elokuva ja henkisyyden risteykset ilmastoapokalyptisessa kehyksessä”, joka pohtii Paul Schraderin kiehtovan elokuvan (2017) erilaisia tapoja kuvata kristillisen apokalypsin yhdistymistä nykypäivän käänteentekevään ilmastokriisiin.

Puhuin Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä 2020 otsikolla ”Uushenkisten salaliittomyyttien improvisoitu eskatologisuus”: siis ns. New Age -skenen maailmanloppukertomuksia – tästä tulee blogiin tiivistetty (tai mahdollisesti rönsyilevämpi) versio, kunhan ehtii.

Kosmoskynä 1/2020 ilmestyi elokuun lopussa teemanaan Sadut ja säännöt. Tilaukset Stk:n kautta, ohjeet löytyvät Kosmoskynän sivuilta. Oheisen linkin takana lehden sisällysluettelo.

◆ Suosittelen lukemaan myös Katja Valaskiven ja Niko Pyrhösen Politiikasta.fi- sivustolle kirjoittaman artikkelin ”Radikaalioikeisto käyttää hyväkseen hybridiä mediatilaa salaliittoteoreettisen ajattelun levittämisessä”, jossa tutkijat viittaavat myös maailmanhallintamyytti-käsitteeseeni osana mitä kiinnostavinta analyysiaan.

Maailmanlopun väliaikaraportti I

Kunnianhimoiset suunnitelmat blogin suhteen osoittautuivat turhan kunnianhimoisiksi, eikä syypäänä voi pitää edes vuoden 2020 vähintään epäuskottavaa tarinankaarta. Olen yksinkertaisesti ollut kiireisempi kuin oletin, poikkeusajoista huolimatta. Onneksi kirjoituksen kokonaismäärään se ei ole vaikuttanut.

Väliaikaraportissa on ensin väistämättä alleviivattava sitä, miten ironista on, että maailmanloppuihin keskittyvästä tutkimuksestani on tullut koronaviruspandemian myötä realistista ja jopa pragmaattista. Eskatologinen kenttätyö – konsepti, jota en olisi tullut ajatelleeksi vielä vuosi sitten apurahahakemuksia rustatessani.

Mutta meillähän on yhä internet! Talouskone pyörii! Emme vielä ruokaile ihmislihabuffeteissa ja lämmittele käsiämme kirjoista kasattujen nuotioiden äärellä koronamutanttien vääjäämätöntä hyökkäystä odottaen. Mikä loppu se tällainen on? Ei melkein apokalypsi ollenkaan.

End of the World Narratives and Discourses in Modernity -väitöskirjatutkimuksen tiivistelmä

Väitöskirjahankkeeni End of the World Narratives and Discourses in Modernity sai 5.12.2019 Koneen Säätiöltä nelivuotisen rahoituksen! Olen käsittämättömän onnellinen ja innoissani siitä, millaisen paneutumisen aiheeseen apuraha mahdollistaa. Projektin etenemistä voi seurata ainakin tässä osoitteessa, Facebookissa ja Twitterissä. Julkaisen näin ollen täälläkin hakemuksen tiivistelmän, joka on toki luettavissa myös Koneen apurahapäätösten sivulta.

Väitöskirja lähestyy modernin ajan maailmanloppu-uskomusten hajautunutta ja monipuolista kenttää poikkitieteellisesti myytti- ja kulttuurintutkimuksen sekä sosiologian teorioiden kautta. Neljän seuraavan vuoden aikana englanniksi kirjoitettava väitöskirja tutkii nykypäivän eskatologisten visioiden tarinallisuutta ja kieltä, jolla näitä vahvasti symbolisia kertomuksia välitetään eteenpäin.

Artikkelimuotoinen väitöskirja käsittelee neljässä osassa eri maailmankatsomusten tulkintoja lopunaikojen läheisyydestä. Maailmanloppukertomusta välittävät omalla tavallaan eteenpäin muun muassa kristillisen apokalyptismin perinne, uushenkisyys, salaliittoteoreettisuus, tiede, politiikka, ympäristöaktivismi ja populaarikulttuuri. Ydintuho ja ilmastonmuutos ovat 2000-luvun hallitsevat uhkakuvat, mutta niidenkään merkityksiä toisintavat narratiivit eivät välttämättä pääse yksimielisyyteen siitä, millainen maailmanlopun “loppu” on – tai edes siitä, mikä on se “maailma”, joka on loppumassa.

Page 2 of 3

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén