Jotkin reaktiot maailmanloppuun eivät muutu. 1750-luvulla silloinen paavi Benedictus XIV kuuli jumalaisen näyn saaneelta munkilta, että Antikristus on syntynyt maailmaan kolme vuotta aiemmin. Paavi oli tällöin jo yli 70-vuotias. Niinpä hän huokaisi helpotuksesta ja totesi jättävänsä tämän ongelman seuraajalleen.
Benedictus tunnettiin älykkäänä humoristina, joten kyseessä saattoi olla letkaus, jolla paavi piikitteli maailmanlopun saarnaajaa. Kirkko kävi säännöllisesti kamppailua apokalyptisia käsityksiä vastaan. Tästä huolimatta asenne peilaa monien nykypäivän ihmisten ajatusmaailmaa puhuttaessa toisenlaisista uhkakuvista. Tuhoisasta kehityksestä ollaan tietoisia, mutta konkreettiset vaikutukset kuvitellaan niin kauas tulevaisuuteen, ettei niiden ratkaisu voi olla oma ongelma. Suhtautuvatpa jotkut eksistentialistiseen uhkaan tilannetta keventävällä huumorillakin, kun taas toiset kyseenalaistavat koko tiedon
Benedictus XIV saattoi jättää Antikristuksesta huolehtimisen muille ilman haitallisia seurauksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki uhat ovat yhtä todennäköisiä.
Kuva: Carlo Vandin maalaus