Myyttejä, kummaa, maailmanlopun tunnelmia

Tag: spekulatiivinen fiktio

Kuolleita kukkia Miasmalasta – lokakuussa 2024!

Töttöröö: Osuuskumma julkaisee 1.10.2024 myyttipunkahtavan esikoisromaanini Kuolleita kukkia Miasmalasta!

Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen.

Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.

Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?

Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän.

Varautukaa pahimpaan.

Päivitän tietoja kirjasta tälle sivulle sitä mukaa, kun niitä kerääntyy. Alla upea kansi kokonaisuudessaan:

Tekijä: Tomas Heinonen

…elämää, taas

En ole mennyt minnekään. Olen vain ollut poissa täältä.

Tutkimus- ja kirjallisuusprojektit ovat edenneet tasaista tahtia, ja tänä vuonna on luvassa paljon mukavaa raportoitavaa molempien tiimoilta. Siispä pyrin jälleen aktivoitumaan täällä sekä valikoiduissa someissa, joissa myös olen ollut pitkään virransäästötilassa. Ajattelin jatkaa ainakin satunnaista tiedottamista Mastodonissa sekä Facebookissa ja nyt myös Blueskyssä. Valitettavasti joutunen käyttämään taas jonkin verran myös sitä yhtä.

Uuden ja toivottavasti hieman paremman startin saa myös Elävät kummat -blogi, jossa kirjoitan jossain määrin vinosta kulmasta vinoista elokuvista. Tällä viikolla tyhjennän sinne arkistoa (joka on ajatonta).

Mitä kaikkea on tapahtunut sitten viime kerran?

Luuletteko, että muistan? No, mieleen ovat painuneet kirkkaimmin seuraavat asiat:

 

  • Toimitin yhdessä Reetta Vuokko-Syrjäsen kanssa Kosmoskynä-lehden numeron 2-3/2023, joka jää myös mitä todennäköisimmin viimeiseksi toimittamakseni Kosmoskynäksi. Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti, kivaa on myös, kun se loppui.
  • Novellini “Herra Swanin sanoja siivekkäille” (samaa nimeä kantavasta antologiasta) palkittiin toisella sijalla vuoden Atorox-äänestyksessä, mikä merkitsee sen olleen vuoden 2022 toiseksi paras spefinovelli! Tunnen Käärijän tuskan.
  • Mutkikkaasta manaustilanteesta kertova novellini “Abrenuntiaatiokurssi edistyneille” sai kunniamaininnan Portti-lehden kirjoituskilpailussa 2023. Novellin ilmestymisestä lisää aikanaan.

Lisäksi sain peräti kaksi uutta apurahaa väitöskirjaprojektilleni – kiitos sekä Olga ja Vilho Linnamon että Alfred Kordelinin säätiöille! Näiden rahoitusten, sekä tietenkin pitkään jatkuneen Koneen Säätiön, ansiosta väitöskirja sekä muutama sen ohessa syntynyt artikkeli näkevät toivon mukaan päivänvalon vuoden sisällä tästä hetkestä.

Toisena kulkutautivuonna tapahtunutta

Aika koota vuoden 2021 tapahtumat ja oleelliset julkaisut yhdelle sivulle!

Tutkimus

  • Tulin haastatelluksi vuoden mittaan useampaankin lehteen:
    • Karjalaisen ilahduttavan monipuolinen maailmanloppuartikkeli on valitettavasti vain tilaajille.
    • Tampereen ylioppilaslehti Visiirin salaliittoteoria-artikkeli sen sijaan on avoin kaikille, kuten myös…
    • …Ytimessä ilmestynyt “Lohduttavat myytit” -kirjoitus.
    • Vita nuovassa puolestaan juttelin Jaakko Anttilan kanssa maailmanlopusta ja sen suhteesta fiktioon.
    • Ja tähän YLEn artikkeliin kerroin näkemyksiäni Matrixin perinnöstä uuden osan ilmestymisen alla.
  • Vierailin Johanna Vehkoon salaliittoteemaisen Valheenpaljastaja-podcastin toisessa jaksossa, joka käsitteli nimenomaan suomalaisia salaliittoteorioita.
  • Kirjoitin Skeptikko-lehden numeroon 2/2021 artikkelin QAnonista ja sen eri puolista (ei luettavissa verkossa). Tämä toiminee pohjana huomattavasti laajemmalle QAnon-aiheiselle kirjoitukselle, jota pyrin edistämään tänä vuonna.
  • Kirjoitin Antroblogiin artikkelin internetin yhteisöllisesti kauhukerronnasta, ns. creepypastasta.
  • Vertaisarvioitu artikkelini Salaliittomyytin synkkä maailma: Pinnan ja syvätason vuorovaikutuksesta siirtyi open accessiksi, joten täältä sen nyt sitten saa. (“Pääsy asiakirjaan” sivun oikeassa reunassa.)
  • Helsingin yliopisto listasi salaliittoteorioiden tutkijoita, joten olenhan siellä minäkin.
  • Blogiin lisäsin lähinnä kirja-arvion Pohjoismaisia salaliittoteorioita käsittelevästä julkaisusta “Conspiracy Theories and the Nordic Countries” (2020).

Kaunokirjallisuus

Uusia julkaisuja ei tullut, vaikka vuoden mittaan muutamat kaunokirjalliset projektit ovat kyllä eläneet railakasta elämää – suurin uutinen tällä saralla oli se, että liityin toukokuussa Osuuskumma-kustannuksen riveihin. Täten minua saattaa nähdä jatkossakin Osuuskumman tiskin takana esimerkiksi Kirjamessujen aikaan, ja muutenkin taustapiruilen joissakin Osuuskumman tulevissa julkaisuissa. Seuratkaa kustantamoa vaikka FB:ssä!

Ja vielä valikoitu annos kulttuurikritiikkiä!

Lisäksi vuosi täyttyi viimeistelyä ja julkaisua odottavista tieteellisistä artikkeleista, konferenssiesiintymisistä (muutama jopa fyysisesti läsnäollen) ja suurista suunnitelmista. Sekä ihmisistä, kirjoista ja kovin monista elokuvista. Uskoni normaalin paluuseen ei ole järin suuri, mutta oma normaalini taitaa jatkua samansuuntaisena kulkutaudin kolmantena vuonna.

Alkuvuoden 2021 hermeettinen koontipäivitys

Seuraavanlaista on ilmestynyt sitten lokakuun lopun:

Tutkimus

Fiktio

  • Joulukuussa ilmestyneessä verkkolehti Varjorikko 2/2020:ssa julkaistiin myyttisdokumentaristinen novellini Pyro-ornitologian haasteet. Kolmen näytöksen novelli elämästä, kuolemasta ja elämästä, myyttisistä maailmoista ja televisiotuotannon kiemuroista – tulilintubongareille, hyväsydämisille tutkimusmatkaajille, elonkehän kuolevaisille.

Päätoimittajan viimeinen henkäisy

  • Toimin kolme vuotta Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien lehden Kosmoskynän päätoimittajana. Viimeinen lehteni, Kosmoskynä 2/2020, käsittelee tutkimusteni, ajatusteni ja fiktioni ydinaluetta, kaikkien kiinnostusteni risteyskohtaa: sitä mikä on kummaa, ja miten tämä tiivistyy ns. outouden aikana, kun tiedostamme vallitsen ekokatastrofin. Lehdessä käsittelin itse kahta aihetta: muutaman vuoden takaisen Annihilation-elokuvan epäsuhtaisuutta Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogiaan verrattuna, sekä sitä, miten (uus)kummaa fiktiota voisi tulkita myyttiseksi trickster-hahmoksi. Ainakin jälkimmäisen kirjoituksen julkaisen jonain päivänä verkossa, mahdollisesti tällä sivulla.

 

Ilmestynyttä: HALOO? “Mun netissä on jotain kummaa…” ja muita häiriöitä etäyhteyksissä

Spekulatiivisen fiktion saralla kuuluu seuraavaa: minä, Essi Mäkelä ja Reetta Vuokko-Syrjänen toimitimme elektronisessa muodossa julkaistun pienantologian nimeltä HALOO? “Mun netissä on jotain kummaa…” ja muita häiriöitä etäyhteyksissä, jonka Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry julkaisi (muoto EPUB) ja jota se myy verkkokaupassaan kolmella eurolla. Tulot käytetään kirjoittajien hyvinvointitapahtumaan joskus sitten, kun etäyhteydet eivät enää aiheuta näin merkittävästi pahoinvointia! Tukekaa!

Mukana 18 lyhyttä kertomusta etäyhteyksien ja virtuaaliympäristöjen vaaroista. Näistä kaksi on omiani: TELEAUTOSCOPIA kertoo verkkokokouksesta, jossa oma persoona jakautuu (jälleen?). JÄÄHYVÄISET VIRTUAALISELLE kuvaa maailmaa etäyhteysaikojen jälkeen: mutta onko mikään ennallaan? Alla lisätietoja ja Kaj Syrjäsen piirtämä äärimmäisen asiallinen kansi!

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén