Kirjoitus perustuu Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä syyskuussa 2020 pitämääni esitelmään. Alku ja loppu on kuitenkin kirjoitettu (paljon) pidemmiksi ja hindumyyttien appropriaation osaa lyhennetty huomattavasti. Oleelliset lähteet lopussa.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, lähestyn niin kutsuttuja salaliittoteorioita myyttisinä kertomuksina, mikä tarkoittaa sitä, että niissä kuvitteelliset, kokemukselliset, historialliset, tieteelliset ja populaarikulttuurista ammentavat osat yhdistyvät kokonaiseksi maailmankatsomukseksi. Enemmän tai vähemmän löyhä yhteisö jakaa tämän monitasoisen maailmankatsomuksen, mutta sitä sanallistavat kertomukset ovat aina hieman erilaisia – rajoiltaan häilyviä, ajan mukana muuttuvia, kulttuurisia vaikutteita kaikkialta ottavia. Tämä johtaa myös yhteisöjen hajaannukseen esimerkiksi uskonnollisten vakaumusten perusteella. Yleensä näitä kertomuksia ovat tuottaneet (osana pitkäikäistä salaliittokulttuuria) tunnetut salaliittoaktivistit, mutta niitä kannattavat ja vahvistavat jatkuvasti myös monet passiivisemmat jäsenet, joita voisi kutsua perinteenkannattajiksi.
”Salaliittoteoriat” (termin kritiikistä täällä) ovat kertomuksia, jotka selittävän alun, vaikuttavan lopun ja niiden väliin sijoittuvan relevantin muutoksen avulla välittävät eteenpäin syvällisiä merkityksiä. Nämä merkitykset käsittelevät muun muassa ihmisen ja maailman välistä suhdetta, yhteiskunnan järjestäytymistä, pahuuden ongelmaa sekä historian syitä ja seurauksia. Ne ovat tyypillisiä myyttiaihioita.
Salaliittokulttuurissa eri osapuolten ajatukset ja kertomukset ovat vahvasti toisiinsa sidottuja mutta hieman paradoksaalisesti myös epävakaassa suhteessa: tämä perustuu pitkälti siihen, että vaikka aktivistien ja yhteisöjen näkemykset voivatkin erota yksityiskohtien tasolla toisistaan, monet lähtöoletukset ”ylemmällä tasolla” yhdistävät kaikkia. Lisäksi salaliittomyytit imevät lähes rajatta vaikutteita sekä toisistaan että ajatusmaailman ulkopuolelta. Mikä tahansa käyttökelpoinen otetaan käyttöön. Claude Lévi-Straussin käsite bricolage kuvaa kertomusten syntyä hyvin, tosin nyky-yhteiskunnassa tällainen yhtenäisen maailmankuvan rakennus ei vaadi enää yhtä konkreettisia rakennuspalikoita välittömästä lähiympäristöstä.
Joka tapauksessa salaliittomyyteistä on syytä ymmärtää rajojen häilyvyys, tietynlainen väliaikaisuus (yksityiskohtien on mahdollista muuttua tilanteen eläessä, ja tilanne on käynnissä aina) sekä eri osien uusiokäytön välttämättömyys. Kertomusten jaottelu kategorioihin on hankalaa. Uushenkisyyden tematiikka muodostaa kuitenkin yhden melko selkeän kokonaisuuden.
Read More
