Myyttejä, kummaa, maailmanlopun tunnelmia

Tag: maailmojenloppuja

Muutama medianäyttäytyminen keväällä 2022

Ylioppilas-lehti julkaisi numerossa 2/2022 haastatteluni salaliittoajattelusta! Netissä oleva versio on luettavissa täältä näin.

Nettiartikkelin hieman epäonnisen otsikon suhteen kirjoitin kylläkin muutaman ajatuksen twitteriin. (Paperilehdessä komeileva otsikko on paljon parempi.)

Huhtikuun alussa kävin myös MTV Uutiset Liven haastateltavana uushenkisyyden kytköksistä salaliittomyyttien sisältämään vastatietoon. Video löytyy (ainakin toistaiseksi) Maikkarin sivuilta, täältä!

Uusia, hyviä kokemuksia, joista saatu palaute on lämmittänyt mieltä. Lähiviikkoina lisää hehkutusta aivan eri aiheesta: valmistuneesta kauhunovelliantologiasta, nääs.

Kun ihminen katsoo vain ylös – Don’t Look Up ja epäonnistumisen metaforat

Seuraava kirjoitus sisältää tietenkin spoilereita.

Netflixin tuorein hittielokuva Don’t Look Up (2021) on kiehtova tapaus sekä sisällöltään että sitä ympäröivän keskustelun osalta. Poliittinen satiiri maahan iskevästä komeetasta on herättänyt sekä brutaalia arvostelua että sielukkaita puolustuspuheita. Karkeasti jakolinjat ovat seuraavat: elokuvakriitikot ja useat ”vakavat harrastajat” vihaavat tai ainakin kritisoivat rankasti Adam McKayn ja David Sirotan apokalyptista huumorielokuvaa; tutkijat, tieteentekijät ja poliittiset kommentaattorit (varsinkin vasemmalla) sekä tekijät itse väittävät kriitikoiden käsittävän kaiken väärin ja juhlistavat Don’t Look Upin kantaaottavuutta.

Maailmanlopun kertomusten tutkijana ja elokuvistakin kirjoittavana kriitikkona seison siis sopivasti keskellä risteystä, jossa yhteentörmäys tapahtuu. Tämä lienee sopiva asema, josta käsin suututtaa kiistan molemmat osapuolet!

Tässä kirjoituksessa käyn ensin läpi väitteitä aiheen tiimoilta ja esitän sitten näkemykseni siitä, miksi Don’t Look Up epäonnistuu perinpohjaisella tavalla ja miksi se on minusta niin kiehtovaa. Elokuvan teknisten osa-alueiden arviointi perinteiseen kriitikkotyyliin ei puolestaan tunnu kovin hedelmällistä – vain se, mistä elokuva epäsuorasti kertoo, ja mitä se vilpittömästi paljastaa itsestään ja valtavirtatarinoiden muotista.

Toisena kulkutautivuonna tapahtunutta

Aika koota vuoden 2021 tapahtumat ja oleelliset julkaisut yhdelle sivulle!

Tutkimus

  • Tulin haastatelluksi vuoden mittaan useampaankin lehteen:
    • Karjalaisen ilahduttavan monipuolinen maailmanloppuartikkeli on valitettavasti vain tilaajille.
    • Tampereen ylioppilaslehti Visiirin salaliittoteoria-artikkeli sen sijaan on avoin kaikille, kuten myös…
    • …Ytimessä ilmestynyt “Lohduttavat myytit” -kirjoitus.
    • Vita nuovassa puolestaan juttelin Jaakko Anttilan kanssa maailmanlopusta ja sen suhteesta fiktioon.
    • Ja tähän YLEn artikkeliin kerroin näkemyksiäni Matrixin perinnöstä uuden osan ilmestymisen alla.
  • Vierailin Johanna Vehkoon salaliittoteemaisen Valheenpaljastaja-podcastin toisessa jaksossa, joka käsitteli nimenomaan suomalaisia salaliittoteorioita.
  • Kirjoitin Skeptikko-lehden numeroon 2/2021 artikkelin QAnonista ja sen eri puolista (ei luettavissa verkossa). Tämä toiminee pohjana huomattavasti laajemmalle QAnon-aiheiselle kirjoitukselle, jota pyrin edistämään tänä vuonna.
  • Kirjoitin Antroblogiin artikkelin internetin yhteisöllisesti kauhukerronnasta, ns. creepypastasta.
  • Vertaisarvioitu artikkelini Salaliittomyytin synkkä maailma: Pinnan ja syvätason vuorovaikutuksesta siirtyi open accessiksi, joten täältä sen nyt sitten saa. (“Pääsy asiakirjaan” sivun oikeassa reunassa.)
  • Helsingin yliopisto listasi salaliittoteorioiden tutkijoita, joten olenhan siellä minäkin.
  • Blogiin lisäsin lähinnä kirja-arvion Pohjoismaisia salaliittoteorioita käsittelevästä julkaisusta “Conspiracy Theories and the Nordic Countries” (2020).

Kaunokirjallisuus

Uusia julkaisuja ei tullut, vaikka vuoden mittaan muutamat kaunokirjalliset projektit ovat kyllä eläneet railakasta elämää – suurin uutinen tällä saralla oli se, että liityin toukokuussa Osuuskumma-kustannuksen riveihin. Täten minua saattaa nähdä jatkossakin Osuuskumman tiskin takana esimerkiksi Kirjamessujen aikaan, ja muutenkin taustapiruilen joissakin Osuuskumman tulevissa julkaisuissa. Seuratkaa kustantamoa vaikka FB:ssä!

Ja vielä valikoitu annos kulttuurikritiikkiä!

Lisäksi vuosi täyttyi viimeistelyä ja julkaisua odottavista tieteellisistä artikkeleista, konferenssiesiintymisistä (muutama jopa fyysisesti läsnäollen) ja suurista suunnitelmista. Sekä ihmisistä, kirjoista ja kovin monista elokuvista. Uskoni normaalin paluuseen ei ole järin suuri, mutta oma normaalini taitaa jatkua samansuuntaisena kulkutaudin kolmantena vuonna.

Alkuvuoden 2021 hermeettinen koontipäivitys

Seuraavanlaista on ilmestynyt sitten lokakuun lopun:

Tutkimus

Fiktio

  • Joulukuussa ilmestyneessä verkkolehti Varjorikko 2/2020:ssa julkaistiin myyttisdokumentaristinen novellini Pyro-ornitologian haasteet. Kolmen näytöksen novelli elämästä, kuolemasta ja elämästä, myyttisistä maailmoista ja televisiotuotannon kiemuroista – tulilintubongareille, hyväsydämisille tutkimusmatkaajille, elonkehän kuolevaisille.

Päätoimittajan viimeinen henkäisy

  • Toimin kolme vuotta Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien lehden Kosmoskynän päätoimittajana. Viimeinen lehteni, Kosmoskynä 2/2020, käsittelee tutkimusteni, ajatusteni ja fiktioni ydinaluetta, kaikkien kiinnostusteni risteyskohtaa: sitä mikä on kummaa, ja miten tämä tiivistyy ns. outouden aikana, kun tiedostamme vallitsen ekokatastrofin. Lehdessä käsittelin itse kahta aihetta: muutaman vuoden takaisen Annihilation-elokuvan epäsuhtaisuutta Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogiaan verrattuna, sekä sitä, miten (uus)kummaa fiktiota voisi tulkita myyttiseksi trickster-hahmoksi. Ainakin jälkimmäisen kirjoituksen julkaisen jonain päivänä verkossa, mahdollisesti tällä sivulla.

 

Uushenkisen salaliittomyytin rakentumisesta

Kirjoitus perustuu Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä syyskuussa 2020 pitämääni esitelmään. Alku ja loppu on kuitenkin kirjoitettu (paljon) pidemmiksi ja hindumyyttien appropriaation osaa lyhennetty huomattavasti. Oleelliset lähteet lopussa.

 

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, lähestyn niin kutsuttuja salaliittoteorioita myyttisinä kertomuksina, mikä tarkoittaa sitä, että niissä kuvitteelliset, kokemukselliset, historialliset, tieteelliset ja populaarikulttuurista ammentavat osat yhdistyvät kokonaiseksi maailmankatsomukseksi. Enemmän tai vähemmän löyhä yhteisö jakaa tämän monitasoisen maailmankatsomuksen, mutta sitä sanallistavat kertomukset ovat aina hieman erilaisia – rajoiltaan häilyviä, ajan mukana muuttuvia, kulttuurisia vaikutteita kaikkialta ottavia. Tämä johtaa myös yhteisöjen hajaannukseen esimerkiksi uskonnollisten vakaumusten perusteella. Yleensä näitä kertomuksia ovat tuottaneet (osana pitkäikäistä salaliittokulttuuria) tunnetut salaliittoaktivistit, mutta niitä kannattavat ja vahvistavat jatkuvasti myös monet passiivisemmat jäsenet, joita voisi kutsua perinteenkannattajiksi.

”Salaliittoteoriat” (termin kritiikistä täällä) ovat kertomuksia, jotka selittävän alun, vaikuttavan lopun ja niiden väliin sijoittuvan relevantin muutoksen avulla välittävät eteenpäin syvällisiä merkityksiä. Nämä merkitykset käsittelevät muun muassa ihmisen ja maailman välistä suhdetta, yhteiskunnan järjestäytymistä, pahuuden ongelmaa sekä historian syitä ja seurauksia. Ne ovat tyypillisiä myyttiaihioita.

Salaliittokulttuurissa eri osapuolten ajatukset ja kertomukset ovat vahvasti toisiinsa sidottuja mutta hieman paradoksaalisesti myös epävakaassa suhteessa: tämä perustuu pitkälti siihen, että vaikka aktivistien ja yhteisöjen näkemykset voivatkin erota yksityiskohtien tasolla toisistaan, monet lähtöoletukset ”ylemmällä tasolla” yhdistävät kaikkia. Lisäksi salaliittomyytit imevät lähes rajatta vaikutteita sekä toisistaan että ajatusmaailman ulkopuolelta. Mikä tahansa käyttökelpoinen otetaan käyttöön. Claude Lévi-Straussin käsite bricolage kuvaa kertomusten syntyä hyvin, tosin nyky-yhteiskunnassa tällainen yhtenäisen maailmankuvan rakennus ei vaadi enää yhtä konkreettisia rakennuspalikoita välittömästä lähiympäristöstä.

Joka tapauksessa salaliittomyyteistä on syytä ymmärtää rajojen häilyvyys, tietynlainen väliaikaisuus (yksityiskohtien on mahdollista muuttua tilanteen eläessä, ja tilanne on käynnissä aina) sekä eri osien uusiokäytön välttämättömyys. Kertomusten jaottelu kategorioihin on hankalaa. Uushenkisyyden tematiikka muodostaa kuitenkin yhden melko selkeän kokonaisuuden.

Maailmanlopun väliaikaraportti I

Kunnianhimoiset suunnitelmat blogin suhteen osoittautuivat turhan kunnianhimoisiksi, eikä syypäänä voi pitää edes vuoden 2020 vähintään epäuskottavaa tarinankaarta. Olen yksinkertaisesti ollut kiireisempi kuin oletin, poikkeusajoista huolimatta. Onneksi kirjoituksen kokonaismäärään se ei ole vaikuttanut.

Väliaikaraportissa on ensin väistämättä alleviivattava sitä, miten ironista on, että maailmanloppuihin keskittyvästä tutkimuksestani on tullut koronaviruspandemian myötä realistista ja jopa pragmaattista. Eskatologinen kenttätyö – konsepti, jota en olisi tullut ajatelleeksi vielä vuosi sitten apurahahakemuksia rustatessani.

Mutta meillähän on yhä internet! Talouskone pyörii! Emme vielä ruokaile ihmislihabuffeteissa ja lämmittele käsiämme kirjoista kasattujen nuotioiden äärellä koronamutanttien vääjäämätöntä hyökkäystä odottaen. Mikä loppu se tällainen on? Ei melkein apokalypsi ollenkaan.

End of the World Narratives and Discourses in Modernity -väitöskirjatutkimuksen tiivistelmä

Väitöskirjahankkeeni End of the World Narratives and Discourses in Modernity sai 5.12.2019 Koneen Säätiöltä nelivuotisen rahoituksen! Olen käsittämättömän onnellinen ja innoissani siitä, millaisen paneutumisen aiheeseen apuraha mahdollistaa. Projektin etenemistä voi seurata ainakin tässä osoitteessa, Facebookissa ja Twitterissä. Julkaisen näin ollen täälläkin hakemuksen tiivistelmän, joka on toki luettavissa myös Koneen apurahapäätösten sivulta.

Väitöskirja lähestyy modernin ajan maailmanloppu-uskomusten hajautunutta ja monipuolista kenttää poikkitieteellisesti myytti- ja kulttuurintutkimuksen sekä sosiologian teorioiden kautta. Neljän seuraavan vuoden aikana englanniksi kirjoitettava väitöskirja tutkii nykypäivän eskatologisten visioiden tarinallisuutta ja kieltä, jolla näitä vahvasti symbolisia kertomuksia välitetään eteenpäin.

Artikkelimuotoinen väitöskirja käsittelee neljässä osassa eri maailmankatsomusten tulkintoja lopunaikojen läheisyydestä. Maailmanloppukertomusta välittävät omalla tavallaan eteenpäin muun muassa kristillisen apokalyptismin perinne, uushenkisyys, salaliittoteoreettisuus, tiede, politiikka, ympäristöaktivismi ja populaarikulttuuri. Ydintuho ja ilmastonmuutos ovat 2000-luvun hallitsevat uhkakuvat, mutta niidenkään merkityksiä toisintavat narratiivit eivät välttämättä pääse yksimielisyyteen siitä, millainen maailmanlopun “loppu” on – tai edes siitä, mikä on se “maailma”, joka on loppumassa.

Ydin ja periferia: miten katsoa salaliittoteorioita toisella tavalla

Sivuston ensisijainen tehtävä on tästedes keskittyä kahteen aiheeseen, joista en sanonut läheskään tarpeeksi niitä käsittelevässä gradussani. Hilpeän kaksikon muodostavat myytit ja salaliittoteoriat. Kaiken ydin on ajatus siitä, että salaliittoteoreettisuus on eräs modernin yhteiskunnan uskomusjärjestelmistä, ja siinä tapauksessa salaliittoteoriat ovat tätä uskomusjärjestelmää sanallistavia myyttisiä kertomuksia.

Sinänsä simppeliltä kuulosta lähtöoletus avaa monia mahdollisuuksia, joita ei käsittääkseni ole tutkittu vielä oikein missään. Ajatusta seuraten voi tehdä lukuisia huomioita paitsi salaliittoteorioista itsestään myös niiden värittämästä aikakaudesta. Täten saatan pohtia yleisemmällä tasolla myös niin kutsutun “modernin” luonnetta. Modernin ihmisen muuttunut käsitys ajasta ja tilasta on nimittäin pitkälti vastuussa siitä, että salaliittoteoreettisuus on ylipäätään mahdollista, ja Valistuksen ajan suurimmat ylpeyden aiheet ovat sen juurisyitä. Kehityskulut, jotka johtivat meidät tähän pisteeseen, ovat pitkiä ja mutkikkaita eikä niistä puutu ironiaa. Ihmiskunnan vaiheet voi tunnetusti jakaa erilaisiin kausiin monin eri kriteerein: osittain tuon tahattoman ironian vuoksi kutsun itse nykyistä jaksoa outouden ajaksi ja salaliittoteorioita sen upeiksi havainnollistajiksi.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén