Töttöröö: Osuuskumma julkaisee 1.10.2024 myyttipunkahtavan esikoisromaanini Kuolleita kukkia Miasmalasta! Varautukaa pahimpaan.
Päivitän tietoja kirjasta tälle sivulle sitä mukaa, kun niitä kertyy.
En ole mennyt minnekään. Olen vain ollut poissa täältä.
Tutkimus- ja kirjallisuusprojektit ovat edenneet tasaista tahtia, ja tänä vuonna on luvassa paljon mukavaa raportoitavaa molempien tiimoilta. Siispä pyrin jälleen aktivoitumaan täällä sekä valikoiduissa someissa, joissa myös olen ollut pitkään virransäästötilassa. Ajattelin jatkaa ainakin satunnaista tiedottamista Mastodonissa sekä Facebookissa ja nyt myös Blueskyssä. Valitettavasti joutunen käyttämään taas jonkin verran myös sitä yhtä.
Uuden ja toivottavasti hieman paremman startin saa myös Elävät kummat -blogi, jossa kirjoitan jossain määrin vinosta kulmasta vinoista elokuvista. Tällä viikolla tyhjennän sinne arkistoa (joka on ajatonta).
Epätie: kauhutarinoita kotimaanmatkailusta (Nysalor, 2022) on uusi suomalainen antologia, jonka toimitin yhdessä Reetta Vuokko-Syrjäsen kanssa. Novellikokoelma ilmestyi 13.5.2022, ja se on tilattavissa muun muassa kustantajan verkkokaupasta.
Kokoan linkkejä ja tietohippusia kirjasta erilliselle sivulle – eksykääpä ehtiessänne tänne!
Ylioppilas-lehti julkaisi numerossa 2/2022 haastatteluni salaliittoajattelusta! Netissä oleva versio on luettavissa täältä näin.
Nettiartikkelin hieman epäonnisen otsikon suhteen kirjoitin kylläkin muutaman ajatuksen twitteriin. (Paperilehdessä komeileva otsikko on paljon parempi.)
Huhtikuun alussa kävin myös MTV Uutiset Liven haastateltavana uushenkisyyden kytköksistä salaliittomyyttien sisältämään vastatietoon. Video löytyy (ainakin toistaiseksi) Maikkarin sivuilta, täältä!
Uusia, hyviä kokemuksia, joista saatu palaute on lämmittänyt mieltä. Lähiviikkoina lisää hehkutusta aivan eri aiheesta: valmistuneesta kauhunovelliantologiasta, nääs.
Uudelleenjulkaisen blogissa tämän merkittävän varhaisen tutkimukseni, joka ilmestyi aiemmin Facebook-noten muodossa ja on siten vaarassa kadota, mikäli Zuckerbergin kone joskus luhistuu itsensä sisään. Päivitin samalla lähdeviitteiden linkit ajantasaisiksi. Koska ajastahan tässä on kyse.
Johdanto
Tässä tutkimuksessa kysyn: “Kuinka tarkasti Studio Julmahuvissa esitetyn Z-Salamapartion tapahtumahetken voi ajoittaa?” sekä, “mikä aika on siis kyseessä?”
Z-Salamapartiohan sijoittuu tietenkin ihanalle 70-luvulle, minkä todistaa jo Mats toisen jakson autokohtauksessa moittiessaan Rauskia elostelevasta elämäntavasta: “Tuu pois sieltä vapaalta 60-luvulta, nyt eletään 70-lukuu!” Hän on aivan liian jämpti hahmo kyseenalaistettavaksi näin perustavanlaatuisessa asiassa.
Mutta vuosikymmenen alkua, keskivaihetta vai loppua? Onko Matsin ja Rauskin seikkailulle hippien, stallarien, kommarien, revarien ja muiden hihhulien keskuudessa osoitettavissa tarkka ajankohta? Verkosta tai Julmahuvin oheismateriaalista ei löytynyt välitöntä vastausta. Sarjassa mainitaan kuitenkin niin monia 70-luvulle ominaisia kulttuurituotteita, että niiden perusteella voi tehdä joitakin johtopäätöksiä.
Tässä tutkimuksessa ei oteta huomioon mahdollisuutta, että Julmahuvi-ryhmä olisi vahingossa tai tahallaan sijoittanut kertomukseen anakronismeja eli ajallisia virheitä. Kaikkea materiaalia käsitellään vakavasti otettavana todistusaineistona kuitenkin huomioiden tiettyjen hahmojen, kuten hippien, epäluotettavuus.
Seuraava kirjoitus sisältää tietenkin spoilereita.
Netflixin tuorein hittielokuva Don’t Look Up (2021) on kiehtova tapaus sekä sisällöltään että sitä ympäröivän keskustelun osalta. Poliittinen satiiri maahan iskevästä komeetasta on herättänyt sekä brutaalia arvostelua että sielukkaita puolustuspuheita. Karkeasti jakolinjat ovat seuraavat: elokuvakriitikot ja useat ”vakavat harrastajat” vihaavat tai ainakin kritisoivat rankasti Adam McKayn ja David Sirotan apokalyptista huumorielokuvaa; tutkijat, tieteentekijät ja poliittiset kommentaattorit (varsinkin vasemmalla) sekä tekijät itse väittävät kriitikoiden käsittävän kaiken väärin ja juhlistavat Don’t Look Upin kantaaottavuutta.
Maailmanlopun kertomusten tutkijana ja elokuvistakin kirjoittavana kriitikkona seison siis sopivasti keskellä risteystä, jossa yhteentörmäys tapahtuu. Tämä lienee sopiva asema, josta käsin suututtaa kiistan molemmat osapuolet!
Tässä kirjoituksessa käyn ensin läpi väitteitä aiheen tiimoilta ja esitän sitten näkemykseni siitä, miksi Don’t Look Up epäonnistuu perinpohjaisella tavalla ja miksi se on minusta niin kiehtovaa. Elokuvan teknisten osa-alueiden arviointi perinteiseen kriitikkotyyliin ei puolestaan tunnu kovin hedelmällistä – vain se, mistä elokuva epäsuorasti kertoo, ja mitä se vilpittömästi paljastaa itsestään ja valtavirtatarinoiden muotista.
Aika koota vuoden 2021 tapahtumat ja oleelliset julkaisut yhdelle sivulle!
Tutkimus
- Tulin haastatelluksi vuoden mittaan useampaankin lehteen:
- Karjalaisen ilahduttavan monipuolinen maailmanloppuartikkeli on valitettavasti vain tilaajille.
- Tampereen ylioppilaslehti Visiirin salaliittoteoria-artikkeli sen sijaan on avoin kaikille, kuten myös…
- …Ytimessä ilmestynyt “Lohduttavat myytit” -kirjoitus.
- Vita nuovassa puolestaan juttelin Jaakko Anttilan kanssa maailmanlopusta ja sen suhteesta fiktioon.
- Ja tähän YLEn artikkeliin kerroin näkemyksiäni Matrixin perinnöstä uuden osan ilmestymisen alla.
- Vierailin Johanna Vehkoon salaliittoteemaisen Valheenpaljastaja-podcastin toisessa jaksossa, joka käsitteli nimenomaan suomalaisia salaliittoteorioita.
- Kirjoitin Skeptikko-lehden numeroon 2/2021 artikkelin QAnonista ja sen eri puolista (ei luettavissa verkossa). Tämä toiminee pohjana huomattavasti laajemmalle QAnon-aiheiselle kirjoitukselle, jota pyrin edistämään tänä vuonna.
- Kirjoitin Antroblogiin artikkelin internetin yhteisöllisesti kauhukerronnasta, ns. creepypastasta.
- Vertaisarvioitu artikkelini Salaliittomyytin synkkä maailma: Pinnan ja syvätason vuorovaikutuksesta siirtyi open accessiksi, joten täältä sen nyt sitten saa. (“Pääsy asiakirjaan” sivun oikeassa reunassa.)
- Helsingin yliopisto listasi salaliittoteorioiden tutkijoita, joten olenhan siellä minäkin.
- Blogiin lisäsin lähinnä kirja-arvion Pohjoismaisia salaliittoteorioita käsittelevästä julkaisusta “Conspiracy Theories and the Nordic Countries” (2020).
Kaunokirjallisuus
Uusia julkaisuja ei tullut, vaikka vuoden mittaan muutamat kaunokirjalliset projektit ovat kyllä eläneet railakasta elämää – suurin uutinen tällä saralla oli se, että liityin toukokuussa Osuuskumma-kustannuksen riveihin. Täten minua saattaa nähdä jatkossakin Osuuskumman tiskin takana esimerkiksi Kirjamessujen aikaan, ja muutenkin taustapiruilen joissakin Osuuskumman tulevissa julkaisuissa. Seuratkaa kustantamoa vaikka FB:ssä!
Ja vielä valikoitu annos kulttuurikritiikkiä!
- Arvio “Ei aivan ihmisiä” -tekoälyantologiasta Kosmoskynä-verkkolehdessä.
- Elokuvaesittely myyttissurreaalista Son of the White Maresta (1981) Napakaira-lehdessä. (Siitä on myös tämän artikkelin kuvituskuva.)
Lisäksi vuosi täyttyi viimeistelyä ja julkaisua odottavista tieteellisistä artikkeleista, konferenssiesiintymisistä (muutama jopa fyysisesti läsnäollen) ja suurista suunnitelmista. Sekä ihmisistä, kirjoista ja kovin monista elokuvista. Uskoni normaalin paluuseen ei ole järin suuri, mutta oma normaalini taitaa jatkua samansuuntaisena kulkutaudin kolmantena vuonna.
Anastasiya Astapova, Eirikur Bergmann, Asbjørn Dyrendal, Annika Rabo, Kasper Grotle Rasmussen, Hulda Thórisdóttir, Andreas Önnerfors. Routledge 2020.
Comparative Analysis of Conspiracy Theories in Europe (COMPACT) -verkosto julkaisi tiettävästi ensimmäisen tutkimuksen salaliittoteoreettisuudesta Pohjoismaissa. Kuten verkoston nimestä käy ilmi, tutkimus keskittyy ensisijaisesti vertailevaan analyysiin maiden välillä.
Seuraavanlaista on ilmestynyt sitten lokakuun lopun:
Tutkimus
- Vuoden 2020 Napakaira-lehdessä julkaistu esseeni Taistelukentältä kohti outoa yhteistyötä käsittelee raunioita, raunioiden representaatioita ja eritoten uusia, posthumanistisiksi luettavia tulkintoja nykyelokuvassa.
- Antroblogissa ilmestyi marraskuussa toistaiseksi yleisluontoisin ja -tajuisin, keskeiset pointit tutkimusaiheestani tiivistävä artikkeli Modernien maailmanloppukertomusten laaja kirjo.
- Uusimmassa Eloressa on kirja-arvosteluni vuonna 2020 julkaistusta, massiivisesta Routledge Handbook of Conspiracy Theories -kokoelmasta: Tuore kokoelma salaliittoteorioista tavoittelee kaikenkattavuutta ja tiedostaa rajansa.
Fiktio
- Joulukuussa ilmestyneessä verkkolehti Varjorikko 2/2020:ssa julkaistiin myyttisdokumentaristinen novellini Pyro-ornitologian haasteet. Kolmen näytöksen novelli elämästä, kuolemasta ja elämästä, myyttisistä maailmoista ja televisiotuotannon kiemuroista – tulilintubongareille, hyväsydämisille tutkimusmatkaajille, elonkehän kuolevaisille.
Päätoimittajan viimeinen henkäisy
- Toimin kolme vuotta Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien lehden Kosmoskynän päätoimittajana. Viimeinen lehteni, Kosmoskynä 2/2020, käsittelee tutkimusteni, ajatusteni ja fiktioni ydinaluetta, kaikkien kiinnostusteni risteyskohtaa: sitä mikä on kummaa, ja miten tämä tiivistyy ns. outouden aikana, kun tiedostamme vallitsen ekokatastrofin. Lehdessä käsittelin itse kahta aihetta: muutaman vuoden takaisen Annihilation-elokuvan epäsuhtaisuutta Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogiaan verrattuna, sekä sitä, miten (uus)kummaa fiktiota voisi tulkita myyttiseksi trickster-hahmoksi. Ainakin jälkimmäisen kirjoituksen julkaisen jonain päivänä verkossa, mahdollisesti tällä sivulla.
Spekulatiivisen fiktion saralla kuuluu seuraavaa: minä, Essi Mäkelä ja Reetta Vuokko-Syrjänen toimitimme elektronisessa muodossa julkaistun pienantologian nimeltä HALOO? “Mun netissä on jotain kummaa…” ja muita häiriöitä etäyhteyksissä, jonka Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry julkaisi (muoto EPUB) ja jota se myy verkkokaupassaan kolmella eurolla. Tulot käytetään kirjoittajien hyvinvointitapahtumaan joskus sitten, kun etäyhteydet eivät enää aiheuta näin merkittävästi pahoinvointia! Tukekaa!
Mukana 18 lyhyttä kertomusta etäyhteyksien ja virtuaaliympäristöjen vaaroista. Näistä kaksi on omiani: TELEAUTOSCOPIA kertoo verkkokokouksesta, jossa oma persoona jakautuu (jälleen?). JÄÄHYVÄISET VIRTUAALISELLE kuvaa maailmaa etäyhteysaikojen jälkeen: mutta onko mikään ennallaan? Alla lisätietoja ja Kaj Syrjäsen piirtämä äärimmäisen asiallinen kansi!