Seuraavanlaista on ilmestynyt sitten lokakuun lopun:
Tutkimus
- Vuoden 2020 Napakaira-lehdessä julkaistu esseeni Taistelukentältä kohti outoa yhteistyötä käsittelee raunioita, raunioiden representaatioita ja eritoten uusia, posthumanistisiksi luettavia tulkintoja nykyelokuvassa.
- Antroblogissa ilmestyi marraskuussa toistaiseksi yleisluontoisin ja -tajuisin, keskeiset pointit tutkimusaiheestani tiivistävä artikkeli Modernien maailmanloppukertomusten laaja kirjo.
- Uusimmassa Eloressa on kirja-arvosteluni vuonna 2020 julkaistusta, massiivisesta Routledge Handbook of Conspiracy Theories -kokoelmasta: Tuore kokoelma salaliittoteorioista tavoittelee kaikenkattavuutta ja tiedostaa rajansa.
Fiktio
- Joulukuussa ilmestyneessä verkkolehti Varjorikko 2/2020:ssa julkaistiin myyttisdokumentaristinen novellini Pyro-ornitologian haasteet. Kolmen näytöksen novelli elämästä, kuolemasta ja elämästä, myyttisistä maailmoista ja televisiotuotannon kiemuroista – tulilintubongareille, hyväsydämisille tutkimusmatkaajille, elonkehän kuolevaisille.
Päätoimittajan viimeinen henkäisy
- Toimin kolme vuotta Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien lehden Kosmoskynän päätoimittajana. Viimeinen lehteni, Kosmoskynä 2/2020, käsittelee tutkimusteni, ajatusteni ja fiktioni ydinaluetta, kaikkien kiinnostusteni risteyskohtaa: sitä mikä on kummaa, ja miten tämä tiivistyy ns. outouden aikana, kun tiedostamme vallitsen ekokatastrofin. Lehdessä käsittelin itse kahta aihetta: muutaman vuoden takaisen Annihilation-elokuvan epäsuhtaisuutta Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogiaan verrattuna, sekä sitä, miten (uus)kummaa fiktiota voisi tulkita myyttiseksi trickster-hahmoksi. Ainakin jälkimmäisen kirjoituksen julkaisen jonain päivänä verkossa, mahdollisesti tällä sivulla.
Vuosi 2021 alkaa yhden tieteellisen artikkelin kirjoittamisella, toisen jatkokehityksellä, erään yleistajuisen kasaamisella, aineiston kahlaamisella, maailman (erityisesti Yhdysvaltojen tilanteen) tarkkailulla. Kalenterissa on hyvin vähän deadlineja, toistaiseksi. Mutta vapaus asettaa paljon vaatimuksia. Arvelen, että tärkein taustatyö on nyt tehty, joten se muu työ – etualatyö – saa huomattavasti enemmän painoarvoa.
Iltaisin jatkan proosan parissa. Sielläkin suunnalla ideat elävät, kasvavat, pakenevat vankiloista ja oppivat ymmärtämään itseään, sitä mitä ne olivat tehneet aiemmassa elämässään väärin. Lisäksi katson elokuvia, ja aion myös kirjoittaa niistä.
Hermes – viestinviejä, maailmojen ylittäjä, kujeilija, eräänlainen esikuvani – potkikoon minua takalistoon, että työni etenisi toivotulla tavalla. Pysykää terveinä ja tiedonjanoisina. 